Rypsipelto

Aurinko paistaa kirkkaasti, on paistanut jo monta päivää. Porottava paiste ja paahtava kuumuus tuo lisää mielenkiintoa parantajan työhön: Rypsipelto kuivuu, rypsi ei jaksa alkaa kukkimaan, parantaja ehkä kykenisi auttamaan...? Kyllä, aina kannattaa yrittää vaikka toimenkuva on sikäli uusi, että en ole ennen aktiivisesti pelastellut rypsipeltoja. Ja rypsipellon pelastustoimenpide vaatii uusien tuttavuuksien solmimisia ja piipahdusta taas Yläkerran Keskusyksikköön...

Sateen Hengen tapaaminen oli hyvin ihastuttava kokemus! Voi miten ihanaa olisi, jos kaikki ihanat ihmiset voisivat mielessään tavata tämän hurmaavan Olennon, jonka silmien lempeys oli uskomaton ja jonka rakkauden määrä oli sanoinkuvaamaton! Hämmästyksestä toivuttuani ja itseni esiteltyäni tein selvityksen Maanviljelijän rypsipellon tilasta ja siitä millaista apua nyt kaivattaisiin ja millaisen ajan sisällä. Että jos mahdollisimman pian, kiitoksia, ja ei sitten ylenpalttisesti ettei väsynyt rypsi heittäydy ropsahduksesta oikoseksi. Ja jos ei sadetta voi ihan heti tehdä, kun kaikki vaikuttaa kaikkeen eikä tarkoitukseni ole peukaloida kuin Maanviljelijän peltoparkaa, niin edes kosteutta juurille kiitos ettei rypsi kuivahda lopullisesti. Ja kiitos oikein paljon, oli hauska tutustua ja kiitos näkemiin.

Seuraavana aamuna heräsin kännykän tekstiviestiin ja avasin toisen unisen silmäni lukeakseni viestin. Sitten oli ihan pakko avata molemmat silmät ja lukea viesti uudelleen. Se oli Maanviljelijältä. Rypsipellossa oli enemmän kukkia, uskomatonta, kiitoskiitos! Myöhemmin päivällä Maanviljelijä tuli epäuskoiseksi ja pohti, että mitä jos siinä ei ollutkaan tapahtunut muutosta, jos kaikki olikin vain hänen toiveajatteluaan. Vastasin hänelle näin:

Vaikka pellossa olisi aamulla ollut vain kolme uutta kukkaa auki, ymmärsithän olla Taivaanisälle kiitollinen? Rypsin pitää nyt saada aikaa keskenjääneiden nuppujensa valmistamiseen, se on saanut nyt voimaa ja jatkaa siitä mihin jäi. Kukka tekee suurimman taustatyönsä piilossa ennen kuin se on valmis avautumaan. Yhtenä aamuna kun heräät, peltosi lainehtii kullankeltaisena. Ei kannata menettää uskoaan, jos heti ei näytä tapahtuvan ihmeitä, koska kaikki tapahtuu nyt ajallaan.

Hola que pasa!

Hei te kaikki ihanat, kultasydämiset ihmiset! Olen Kirsi, neljän ihanan pojan ja yhden suloisen kaunottaren äiti ja rakkaisiin ihmisiini kuuluu vielä kaunottaren oma italialainen prinssi. Sydämeni oikean yläkulman on valloittanut pehmoisa karvapallero, Pallo-rotta. Arkielämä on tavallista lapsiperheen elämää, ainakin jos sen mittapuuna on eteisessä lojuva kenkävuori, maitotölkkien armeija jääkaapissa ja pesukoneen syömät sukat. Toisaalta... ehkä meillä ei sittenkään ole ihan tavallinen lapsiperhe. Kaunotar on selväkuuloinen ja pojista ainakin yksi hieman selvänäköinen ja yksi hyvin telepaattinen. Itse olen hyvin herkkä aistimaan ja olen saanut parantamisen lahjan.

Avioeron jälkeen sain riittävästi rohkeutta toteuttaa lapsuudenunelmani ja ryhtyä ammatiltani parantajaksi. Tämä ihana, siunattu työ on paitsi parantamista myös rinnallakulkemista ja sitä, että muistuttaa toista ihmistä elämän hyvyydestä ja kauneudesta silloin, kun toinen ei sitä itse enää näe.

Olen aina niin syvästi kiitollinen, kun parantaminen tuo suurta helpotusta asiakkaan vaivoihin. Silloin aina kiitän itsekin Luojaa lahjastani ja siitä, että saan käyttää sitä. Muistelen kuitenkin lämmöllä sitä kaikkein suurinta kiitosta, jonka sain ihanalta ystävältäni. Tämä vilpitön toteamus oli kiitoksista suurin ja toi kyyneleet silmiin: "Huomenta Kirsi ja kiitos eilisestä hoidosta. Tänä aamuna jaksoin pitkästä aikaa mennä navettaan ja lypsää kaikki lehmät. Ne olivat mielissään kun näkivät tutun hoitajansa." Voiko tämän ihanampaa kiitosta ollakaan?