Yksisarviset ja Suuri Kentauri

Ihana Ystäväni pyysi minua auttamaan omaa rakasta hevostaan, jonka kipeä jalka ei ottanut parantuakseen. Otin tehtävän vastaan hyvin mielelläni. Istuin tuolille, sytytin kynttilän, lausuin rukouksen, suljin silmäni ja lähdin matkaan.

Ensin oli hetken aivan hiljaista. Hiljaisuus oli hyvin syvä, kaunis ja liikkumaton, en nähnyt mitään, en aistinut mitään. Sitten aloin nähdä, näin hevosen hulmuavan harjan, näin puuttoman, ohi kiitävän maiseman ja tajusin ratsastavani hurjaa vauhtia pehmeästi, tasaisesti, kuin liukuen. Katselin hevostani tarkemmin ja näin, miten sen hulmuava harja kimmelsi ja otsasta työntyi esiin jotain hohtavaa, kimmeltävää ja hyvin kaunista. Ratsastin Yksisarvisella ja olin hyvin ihmeissäni, koska en ollut toiveistani huolimatta nähnyt sellaista koskaan ennen. Katsoin ympärilleni ja vasemmalla puolellani ratsasti Ystäväni omalla hevosellaan, aavistuksen verran minun jäljessäni. Ystäväni katsoi minuun hymyillen ja näin, miten hän ja hänen hevosensa nauttivat kun kiisimme huimaa vauhtia eteenpäin. Yhtäkkiä Yksisarvisen kaviot irtosivat maasta ja se lähti laukkaamaan ylemmäs kohti punertavaa taivasta. Kaikki oli punertavaa, ruoho oli punertavaa, taivas oli punertava, Yksisarvinen kimmelsi auringonlaskussa ja me kiisimme ylemmäs, ylemmäs. Tunsin vatsanpohjassani miten me kiisimme yhä ylemmäs ja tiesin energioiden muuttuvan yhä korkeammiksi.

Me laskeuduimme kauniille vihreälle niitylle, joka oli täynnä Yksisarvisia. Kaikki Yksisarviset seisoivat kylki kyljessä, niitä oli lähes silmänkantamattomiin ja ne kimmelsivät liikkumattomassa hiljaisuudessa. Ne kaikki seisoivat hiljaa ja katsoivat meihin. Kaikki oli niin kaunista, Yksisarviset seisoivat hiljaa ja me katsoimme niitä syvän kunnioituksen vallassa. Ne olivat hyvin kauniita. En oikein tiennyt minkä varisiä ne olivat, sillä ne kimmelsivät niin kauniisti sekä valkoisina että samalla pehmeästi kaikissa ihanissa sateenkaaren väreissä. Tervehdin Yksisarvisia kunnioittavasti ja olin kiitollinen siitä, että sain nähdä liikkumattomassa hiljaisuudessa jotain niin kaunista.

Yksisarviset siirtyivät hieman ja niiden keskelle ilmestyi hohtavan kultaiselle aukiolle vievä kultainen tie. Hiljaisuudessa ratsastimme kultaista tietä pitkin ja aukiolle saavuttuamme Ystäväni hevonen tiesi aivan itse, mitä sen tuli tehdä. Ystäväni laskeutui ratsailta ja hevonen asteli aukiolla seisovan valtavan, kultaisen hoitotason luo ja kävi sen päälle kyljelleen makaamaan. Ystäväni istuutui hieman kauempana ja minä ryhdyin tutkimaan hevosen jalkaa.

Hoidin jalkaa ja keskityin tutkimaan sen kipukohtia. Tein jalkaan kirurgista toimenpidettä ja kaipasin auttavia käsiä. Hieman huvittuneena ajattelin, että yleensä apunani on paljon Enkeleitä ja auttavia käsiä, mutta täällä ihastuttavassa paikassa on vain Yksisarvisia eikä siis kädellisiä Enkeleitä ollenkaan. Lausuin mielessäni rukouksen auttavista käsistä ja samassa paikalle saapui hyvin suuri Kentauri, joka seisoi vasemmalla puolellani katsoen minuun hyvin tutkivasti älykkäillä silmillään. Käännyin ja tervehdin Kentauria kunnioittavasti ja selitin tarvitsevani sekä opastusta että auttavia käsiä hevosen jalan parantamiseen. Kentauri katseli minua ja kumartui sitten selittämään minulle yksityiskohtaisesti hevosen jalan anatomiaa. Hänen valtavan suuret kätensä olivat hyvin taitavat kun hän auttoi minua tekemään leikkausta hevosen jalkaan.

Lopulta jalka oli kunnossa ja hevonen nousi seisomaan. Kiitin Kentauria kohteliaasti ja hän katsoi minua korkealta hiljaa ja tutkivasti. Kävelin Ystäväni luo, joka istui lähes tiedottomana jonkin matkan päässä. Yleensä asiakkaani menevät tiedottomiksi kun vien heidät henkimaailmassa ylös korkeuksiin. Samoin oli nyt käynyt Ystävälleni, joka hädin tuskin pystyi havahtumaan sen verran, että pääsi takaisin ratsaille. Minä nousin Yksisarviseni selkään, kiitin kunnioittavasti kaikkia läsnäolevia Yksisarvisia ja katsoin suurta Kentauria, joka seisoi yhä hiljaa paikallaan. Ratsastimme syvän hiljaisuuden vallitessa pois ja mitä alemmille tasoille laskeuduimme, sitä enemmän Ystäväni tuli taas tajuihinsa. Saavuttuamme takaisin Maahan hyvästelin kiitollisena Ystäväni ja palasin omaan kehooni. Avasin silmäni, lausuin kiitosrukouksen ja puhalsin kynttilän sammuksiin.

Jälkeenpäin mietin pitkään Yksisarvisia ja niiden kimmeltävää, herkkää kauneutta. Suurta Kentauria mietin myös. Pystyn yhä muistamaan hänen arvokkuutensa ja älykkäät silmänsä, kun hän ylväänä seisoi edessäni ja katsoi hyvin tutkivasti suoraan silmiini.