Ystäväni tilasi parannushoidon. Olin hoitanut häntä aiemminkin useampaan otteeseen ja meidän syvä ystävyytemmekin alkoi parantamisesta. Hän oli aikanaan minun ensimmäinen asiakkaani ja hänestä tuli oitis sydänystäväni. Hänellä on ihastuttava Rouva ja heidän viehättävä kotinsa on täynnä lämpöä ja rakkautta.
Sovimme Ystäväni kanssa hoidon ajankohdan. Välimatkamme on satoja kilometrejä, joten sovimme, että hoidan häntä jälleen kaukohoidolla. Sytytin kynttilän ja lähdin matkaan.
Kun saavuin Ystäväni ja hänen Rouvansa kotiin, minua tervehti ensin heidän suuri, pehmoinen Koiransa. Koira oli ilahtunut nähdessään minut taas ja heilutti häntäänsä, se oli kovin tyytyväisen oloinen ja rauhallinen ja läähätti tullessaan luokseni. Tervehdin sitä ja upotin sormeni sen pehmoiseen ruskeaan turkkiin. Mennessäni makuuhuoneeseen hoitamaan siellä lepäävää Ystävääni, Koira tuli mukana ja rojahti lattialle sängyn viereen nukkumaan. Siihen se jäi odottelemaan kun vein Ystäväni korkeammille tasoille omaan hoitopaikkaani. Kun sitten myöhemmin hoidon jälkeen toin Ystäväni takaisin sängylle lepäämään, Koira tuli jälleen makuuhuoneeseen. Oletin sen käyneen keittiössä juomassa. Koira tuli ja rojahti uudelleen nukkumaan.
Jätin Ystäväni Enkelien neuloman peiton sisään lepäämään, kiitin ja lähdin takaisin kotiin. Puhalsin kynttilän sammuksiin ja lausuin kiitoksen siitä että sain hoitaa.
Myöhemmin mietin Koiraa ja sitä, miten tyytyväinen ja levollinen se oli. Tiedän, että se tervehtii minua jälleen kun seuraavan kerran sytytän kynttilän ja menen Ystäväni luo. Tiedän, että silloinkin Koira tulee ja heiluttaa häntäänsä nähdessään minut ja minä upotan sormeni sen pehmeään turkkiin ja puhelen sille.
Koira on nukutettu ikiuneen yli vuosi sitten. Se on haudattu kotipihaan.
Parantajan pohdintoja Kahden Maailman välillä.
